Sijoitusten kerääminen

•22.4.2012 • 7 kommenttia

Virtuaalimaailmassa riittää aina ihmisiä, jotka kritisoivat pelkkien sijoitusten merkitsemistä vedoten realistisuuteen. Ymmärrän kannan, kun puhutaan sadoista kisoista ja kymmenistä sijoituksista. Jäin kuitenkin miettimään omaa kisaamistani ja tulosten merkitsemistä. Minä merkitsen ja huomioin vain sijoitukset. Ja pystynpä jopa perustelemaan, miksi.

Sijoitukset ovat minulle ikään kuin pisteitä. Kilpaileminen on minulle peliä, josta kerätään pisteitä hevosille, ja merkitsenkin pelkästään ne pisteet. Pelaan myös esimerkiksi Super Mariota, jossa on palikoita, joita rikotaan. Jos hyvin käy, saa kolikon. Jos käy huonosti, palikka on tyhjä. Niitä tyhjiä palikoita ei kirjata mihinkään, mutta kolikkojen määrä otetaan ylös. Kukaan ei tiedä, montako kertaa Mario on rikkonut palikoita ihan turhan takia, saadakseen vain tietää, ettei siellä ole yhtään mitään.

Otetaan vielä IRL-kilpaileminenkin mukaan vertaukseen. Kilpailen myös oikeassa elämässä jonkin verran, ja mukaan on tarttunut aika kiva määrä ruusukkeita. Takana on toki myös epäonnistuneita startteja: hylkyjä estekisoissa, pari unohtunutta kouluohjelmaa… Ja ihan vain sekunnin liian hitaita esteratoja. Mutta ei niistä ole missään erillistä mainintaa. Ruusukkeet komeilevat seinällä merkkinä menestyksestä, mutta ei siellä ole kunniakirjoja ”Hylätty satulasta suistumisen vuoksi” tai ”Neljäs sija, jäi sekunnin palkintosijoista”. Samalla tavalla kuin ruusukkeet todistavat omia onnistumisiani huoneeni seinältä, sijoitukset hevosten sivuilla ovat niitä onnekkaiden tulosten merkkejä, pisteitä joita keräilen. Jokainen tietää, että niin IRL kuin virtuaalisestikin sijoitusten sekaan on mahtunut myös huonoja hetkiä, mutta miksipä niitä erikseen esittelemään? Ne tulokset voi omin avuin internetistä kaivella, jos kiinnostaa.

Otetaan huomioon myös se, että ennen kisaeläkkeelle jäämistä hevosillani on 10-20 sijoitusta, mikä ei mielestäni ole mitenkään liian epärealistista. Protestoikoon ken tahtoo, itse en ainakaan näe tyylissäni kilpailla mitään valittamista realistisuuden kannalta.

Supershettiksiä

•14.3.2012 • Jätä kommentti

Kun kilpailen 70cm ERJ-esteitä lewitzereilläni, mukaan tulee silloin tällöin myös 110cm ratojen hyppääjiä. Osalla niistä on suvussaan vieläpä esimerkiksi täysiverisiä tai ratsuponeja.

70cm luokkiin mahtuu aina myös shetlanninponeja. Ja koska ponin rodulla ei arvontakoneessa ole mitään merkitystä, voi käydä niinkin hullusti että pieni ja pullea shetlanninponi voittaa koko luokan, ja omat, lähes hevoskokoiset ponini roikkuvat häntäpäillä. Joko virtuaalishettikset ovat melkoisia supertykkejä, tai olen itse helkkarin huono virtuaaliratsastaja.

Missään nimessä en oleta enkä vaadi, että asialle pitäisi edes yrittää mitään tehdä. Pikku epärealistisuudet sallittakoon; eihän oikeasti niitä kisatuloksiakaan arvota. Herättää vain pientä hilpeyttä minussa. Shettiskasvattajat voivat ylpeinä kertoa jalostaneensa poneja, jotka päihittävät isommatkin esteponit jopa 70cm radoilla!

© doublebug (CC:BY-NC-ND)

Jospa kolmas kerta toden sanoisi

•14.3.2012 • Jätä kommentti

Virtuaaliblogejani on varmaan luettu ennenkin. Tässä sitä taas ollaan uutta aloittamassa. Bloggariurani suhteen en ole ilmeisesti onnellisten tähtien alle syntynyt, koska ensimmäinen blogini blogspotissa muuttui muokkauskelvottomaksi koneellani, ja toinen suljettiin samalle tunnukselle tehdyn talliblogini ”rikottua käyttöehtoja”. Kolmannen kanssa lähdetään liikkeelle uudella innolla ja uusin ideoin. Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan!